Elämä kerta. Elämä, kerta. Elämä. Kerta.

Olen kirjoittanut runoja vuodesta 2012. Vuosien varrella varastoon on kertynyt kymmeniä, ellei satoja tekstejä. Jonkinlaisia kyhäelmiä olen lähettänyt kustantajillekin (heikolla menestyksellä). Koskaan en ole runojani isommin julkaissut tai näyttänyt kenellekään – mutta nyt tuntuu, että aika olisi otollinen.

Kirjoitan anonyymisti, koska runoni käsittelevät aiheita, joista en tahdo kertoa omalla nimelläni. Runoni kumpuavat usein silmittömästä ahdistuksesta. Kun tuon tunteen on antanut vuotaa paperille, on parempi olla. En tiedä, ovatko runoni mestariteoksia tai edes julkaisukelpoisia, mutta julkaisen niitä tänne siitä huolimatta. Toiveenani on, että saan runojani vihdoinkin julkaistua edes jonnekin, ja ehkä edes yksi ihminen löytää niistä kaipaamaansa lohtua.

Olen noin kolmekymppinen ihminen Pohjois-Suomesta. Kamppailen parhaillaan oman mieleni pirstaleiden kokoamiseksi, selvitäkseni ahdistuksesta ja masennuksesta, tai ainakin oppiakseni elämään niiden kanssa. Tämä sivu olkoon yksi osa paranemisprosessia. Tervetuloa mukaan.